19.6.2002

Käräjäoikeuden tuomio 16.3.1999

Käräjäoikeus katsoi virallisen syyttäjän ja asianomistaja A:n rangaistusvaatimuksista selvitetyksi, että A:n isä B oli asianosaisten kodissa kevään 1991 ja tammikuun 1996 välisenä aikana harjoittanut vuonna 1985 syntyneen A:n kanssa sukupuoliyhteyteen verrattavissa olevaa haureutta. A oli B:n pyynnöstä hieronut käsin ja kosketellut suullaan B:n sukuelintä. B oli kosketellut sukuelimellään A:n sukuelintä niin, että tämän hymenrangas oli repeytynyt ja A:lle oli aiheutunut siitä verenvuotoa.

Pitkästä lastenpsykiatrisesta hoidosta huolimatta A:n vakava psyykkinen oireilu oli jatkunut. A oli lokakuussa 1995 otettu sosiaalilautakunnan huostaan ja hänet oli sijoitettu ensin perhetukikeskukseen ja 3.3.1996 alkaen perhekotiin.

A:n yksilöterapia jatkui edelleen.

Kun B:n syyksi luettuun tekoon sovellettava lainsäännös oli muuttunut 1.1.1999 ja lievemmän lain periaatteen mukaan tekoa oli arvosteltava sen mukaan, oliko vanha vai uusi laki tuomitsemishetkellä lievempi, käräjäoikeus katsoi, että

B:n tekoon oli sovellettava lievempänä lakina 1.1.1999 voimaan tulleen rikoslain 20 luvun 6 ja 7 §:ää.

Käräjäoikeus katsoi, että B:n teko oli ollut omiaan vahingoittamaan A:n kehitystä. Teko oli kohdistunut B:n omaan lapseen, jolle rikos iän ja kehitystason ja tekijästä erityisen riippuvaisen aseman vuoksi oli ollut omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa. Rikos oli ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä.

B:tä ei ollut aikaisemmin tuomittu mistään teosta vankeusrangaistukseen. Kun B:n teon päättymisestä oli jo aikaa ja B:n suoritettavaksi tuli myös tuntuva määrä korvauksia, yleinen lainkuuliaisuus ei vaatinut vankeusrangaistuksen tuomitsemista ehdottomana.

Käräjäoikeus tuomitsi B:n törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä yhden vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistukseen ja määräsi rangaistuksen ehdolliseksi. Käräjäoikeus velvoitti B:n suorittamaan A:lle korvauksena kivusta ja särystä 15 000 markkaa ja henkisestä kärsimyksestä 150 000 markkaa.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari ja lautamiehet.

Hovioikeuden tuomio 12.1.2001

Virallinen syyttäjä, A ja B valittivat hovioikeuteen. Valituksissaan syyttäjä ja A vaativat, että vankeusrangaistus määrätään ehdottomaksi. Valituksessaan B vaati, että syyte hylätään.

Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden ratkaisun.

Asian on ratkaissut hovioikeuden 3-jäseninen jaosto.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto:

Ottaen huomioon B:n teon törkeys ja sen erityinen vahingollisuus A:lle, katson, että yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen vaatii rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana. Tämän vuoksi muutan käräjäoikeuden ratkaisua siten, että tuomitsen käräjäoikeuden B:lle määräämän rangaistuksen 1 vuosi 8 kuukautta vankeutta ehdottomana.

Perustelut

Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko B:lle tuomittu rangaistus määrättävä ehdottomaksi vai ehdolliseksi.

Rikoslain muuttamisesta 14.6.2001 annetulla, 1.9.2001 voimaan tulleella lailla (520/2001) rikoslakiin on lisätty 2b luku, joka sisältää säännökset ehdollisesta vankeudesta. Koska Korkeimman oikeuden arvion mukaan tekohetkellä voimassa olleen ehdollisesta rangaistuksesta annetun lain soveltaminen ei johda olennaisesti ankarampaan lopputulokseen kuin 1.9.2001 voimaan tulleet uudet säännökset, asiassa sovelletaan rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 3 §:n 2 momentin perusteella ehdollisesta rangaistuksesta annettua lakia.

Ehdollisesta rangaistuksesta annetun lain 1 §:n 2 momentin mukaan enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen vaadi rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana.

Teon törkeys edellyttää ehdotonta vankeusrangaistusta. B on syyllistynyt 6-vuotiaan tyttärensä seksuaaliseen hyväksikäyttöön, joka on jatkunut usean vuoden ajan. Hän on väärinkäyttänyt huollossaan olevan puolustuskyvyttömän lapsen riippuvaista asemaa ja luottamusta vanhempaansa. Rikoksen vakavuutta on lisännyt se, että B tiesi tekoon ryhtyessään tyttärensä jo joutuneen toisen henkilön seksuaalirikoksen uhriksi. Seuraamusta harkittaessa on otettava huomioon lapsen mielenterveydelle aiheutunut vakava vahinko, jota kuvaa sen vaatima pitkäaikainen hoito.

B:n syyksi luetun teon rikostutkinnan ja oikeuskäsittelyn vaatimaa aikaa ei olosuhteet huomioon ottaen voida pitää kohtuuttoman pitkänä eikä ajan kuluminen ole B:n rangaistuksen ehdollisuutta puoltava seikka. B:lle määrätyt seuraamukset eivät teon moitittavuuteen nähden johda kokonaisuudessaan kohtuuttomaan lopputulokseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

B:lle tuomittu 1 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistus määrätään ehdottomaksi.

Oikeudenkäynnin julkisuus

Oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain 9 §:n 2 momentin nojalla Korkein oikeus määrää, että oikeudenkäyntiaineisto on sovellettuja lainkohtia, tuomiolauselmia ja asiasta laadittavaa selostetta lukuunottamatta pidettävä salassa 40 vuotta hovioikeuden tuomion julistamisesta. Mainitun lain 2 §:n 2 momentin nojalla Korkein oikeus määrää, ettei asianomistajan ja hänen huoltajansa nimeä saa mainita julkisessa oikeudenkäyntiaineistossa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustaf Möller, Mikko Tulokas, Markku Arponen, Liisa Mansikkamäki ja Pauliine Koskelo. Esittelijä Tuula Myllykangas.